Juha Someroja Behind the Scenes

Juha Someroja Behind the Scenes

Kaikki voimanoston parissa elävät ihmiset varmasti tuntevat Juha Someroja eli Sompin, ja tietävät hänen mielettömistä saavutuksistaan voimanostajana.

Nyt haluan kuitenkin kertoa Juhan tarinan, jota ei ole vielä kerrottu. Olemme kuulleet nostamisesta, kilpailuista ja ennätysten rikkomisista. Tällä kertaa kerron vähän siitä, mitä se kaikki vaati.

Itsestään selvää on se, kuinka paljon luonnetta ja suomalaista sisua (hulluutta) vaatii, jos haluaa saavuttaa Sompin lukemia tulostaululla. Menemme tähän vähän tarkemmin, ilman että käymme läpi asioita, joita hänestä on jo kerrottu muun muassa Voimaharjoittelun sivuilla Sakari Selkäinahon toimesta.

”Sompin taistelu”

Aloitamme vuodesta 2006.

WPO kisan finaali oli tulossa kolmen viikon päästä ja Sompilla oli viimeinen kova kyykkytreeni. Viimeinen kyykky ja ala-asennossa kuului kova pamaus (lonkasta). Luulivat siinä treenikaverien kanssa, että pauke kuului puvusta, muttei siitä tarkastelun jälkeen löytynyt mitään vikaa.

Somppi lähti siitä kotiin, jossa alkoi kipuilu lonkan alueella ja takareisi meni ihan turraksi. Suomalainen mies ei mene kuitenkaan lääkäriin mistään pienistä.

Vuoden päivät kuluivat ilman että toisella jalalla pystyi kunnolla kävelemään ja takareisi oli kuin tyhjä pussi. Tässä kohtaa lonkka kuvattiin, mutta ei löytynyt selvää vikaa. Vuosien päästä sitten selvisi, että kuvat olivat otettu väärästä kohtaa. Sen verran kuitenkin erinäisillä lääkärikäynneillä ja kuvilla selvisi, että lonkassa oli murtuma ja takareidessä repeämä sekä hermovaurio, joka jäi pysyväksi. Tämän tapauksen jälkeen Somppi kyykkäsi ja veti käytännössä vasemmalla jalalla.

”Sama oli ton oikian jalan kans, että kyl nostohommat jää kun toinen jalka ei toimi ja tuskin koskaan tuleekaan toimiin. Ja siks varmaan meniki nuo jalat ku kyykkää toisen jalan varassa ja se napsahti ensin ja ku meni sit toisen jalan varaan niin se meni sit.”

Tuona vuonna hän oli kuitenkin niin lähellä tehdä kaikkien aikojen kovimman tuloksen, joten siitä sisuuntuneena päätti keksiä keinon saada tarvittavat raudat ennätysten tekemiseen kasaan. Olihan kuitenkin penkki iskussa!

Kolme vuotta tuskailua ja treeniä taas takana vuonna 2009 alkoi kyykky ja veto olemaan taas sillä mallilla, että pystyi alkaa miettiä ennätysten tehtailua. Penkki ihan älyttömässä kunnossa ja jälleen viimeisiä kovia treenejä tekemässä sattui. Viimeiset kovat penkkitreenit ilman kunnollisia varmistajia ja vasen käsi pääsi kääntymään, joten ojentaja repesi molemmin puolin.

Somppihan sisuuntui siitä vaan lisää ja jatkoi treenejä puoli vuotta itsekseen taistellen kipuja vastaan. Puoli vuotta repeämän jälkeen hän nousi kuitenkin kisalavalle Bullfarmin kisassa Helsingissä. Oikea olkapää repesi noston aikana. Kyllä, lisää vammoja vammojen päälle. Ensin vasen, sitten oikea ojentaja. Itsestä tuntui, kun Sompin kanssa juteltiin, että onkohan hän vaan todella omistautunut voimanostaja vai hiukan hullu. Varmaan molempia! Toisaalta tämä lajihan on ”pääkoppalaji” kuten Somppi asian ilmaisee.

Revenneen olkapään hoito vaan venyi ja venyi, kukaan ei alkanut tekemään mitään, aikaa meni ja sitähän tämä mies ei odotellut. Tavoitteet olivat selkeänä mielessä ja ne oli tehtävä.

Taistelu jatkui ja Somppi koitti edelleen saada väkisin tarpeeksi rautaa tankoon kaikkien aikojen ennätyksen tekemiseen, ja sen hän todella sitten tekikin! Tätä ennätystä Somppi oli jahdannut kymmenen vuotta ja vihdoin mies oli tyytyväinen! All time world record lukemat olivat huikeat 458-367-372, yt. 1197 kg!! (kyykky-penkki-veto, yhteistulos) *let that sink in

http://www.voimaharjoittelu.fi/artikkelit/juha-someroja-1

Tosin siinä ohessa kroppa oli rikottu jo kaikella mahdollisella tavalla. Siltikään mies ei vaihtaisi päivääkään pois, laji on kuitenkin antanut enemmän kuin ottanut. Jokainen voi kohdallaan miettiä miltä tuntuisi tosissaan savuttaa omat unelmat ja paljonko olisi valmis siitä maksamaan.

Tässä kohtaa jutustelua Somppi muuten lisäsi, että 2006 tai 2007 repesi myös rintalihas, jonka vuoksi loppuivat kovat raakapenkit.

Vuonna 2012 kun Sompilla ei ollut enää mitään tavoiteltavaa, hän päätti koittaa uusia monikankaisia penkkipaitoja. Sellaisella hän parhaillaan punnersi 420 kiloa. Siinäkin nostossa repesi olkapää, mutta sai sentään työnnettyä sen valmiiksi asti. Se jäi Sompin viimeiseksi kunnon nostoksi paidalla.

420 kiloa noin sata kiloisena on kuitenkin aina 420 kiloa. Näin kovia punnerruksia ei tule joka nurkan takaa vastaan.

Tämän jälkeen Somppi koitti vielä raw nostamista, mutta kun tavoitteet oli saavutettu niin ei oikein nostaminen enää innostanut. Kiinnostusta ei enää löytynyt kilpailemiseen myöskään sen vuoksi, että joka lajista uupui sellainen 50 kiloa.

Kun kyykkäät tai vedät yhdellä jalalla niin luonnollisesti kahdella tekisit enemmän. Taustaa tästä sen verran, että Somppi on raakana penkannut -06/-07 260 kg, mutta rinnan repeämisen jälkeen hyvänä päivänä 200 kg. Jossain vaiheessa hän sattui tippumaan myös ölymonttuun selälleen betonille, jossa meni tietysti selkä rikki. Siinä lähti kyykyssä ja vedossa kiloja, kun lonkkakin oli muistanette myös murtunut. Ennen monttuun tippumista Somppi veti 390-400 kg, sen jälkeen nipin napin 330 kg. Toistan, että nämä raudat noin 100 kiloisena ja raakana.

Vaikka voitti kisan, mutta kun tulos ei ollut mitä halusi niin sekään ei tuntunut enää miltään. Oli vain tyhjä olo ja koko touhu tympäisi.

Tiivistettynä, ei yhtään kisaa huipulla ehjänä, yhdellä jalalla kyykkäämistä ja vetämistä ja miettimistä, että millä konstilla ja miten saa kisassa tuloksen tehtyä vuodesta 2009 saakka.

Siihen päälle ei ollut rahaa eikä sponsoreita, 600 kilometrin matkoja kisapaikalle, autossa vietettyjä öitä ja siitä lavalle suoraan, niin pakkohan siinä on olla todella kova halu saada ennätykset uusiksi! Haluista tekoihin ja loppu on historiaa!

Entä valmennuspuoli?

Valmentajana Somppi on vaativa, ja odottaa nostajalta työn tekemistä ja nöyryyttä. Shut up and bench! sopii tähän hyvin. Hänelle on turha valitella olemattomia, mutta toisaalta jos on oikea syy jättää treeni väliin, niin hän ymmärtää. Aloittelijoita hän ei valmenna, mutta jos on taustaa ja kova halu saavuttaa kovia rautoja niin suosittelen ottamaan Somppiin yhteyttä.

Itse olen tällä hetkellä selästä rikki (eikä ole kyse mistään välilevyn pullistumasta) ja taistelen kipujen kanssa päivittäin, niin olen silti miehen valmennuksessa koska penkkaamaan pystyy. Kysyin mitä mieltä on, jos sanon että nyt on kipuja sen verran, etten pysty tekemään treeniä? Vastaus oli, ettei tietenkään pidä kipeänä treenata, juuri siksihän hän valmentaa, ettei muut tekisi samoja virheitä kuin itse on tehnyt.

Valmentajan työ on vaikeaa, mutta hän onnistuu siinä mielestäni oikein hyvin. Pitää erottaa jyvät akanoista ja tekosyyt oikeista syistä. Hän ei silittele päätä, mutta pitää kuitenkin huolta. Ja tuo pään silittely oli muuten suora lainaus! Kerroin tämän siksi, ettei kenellekään jää epäselväksi se, että hän odottaisi muilta samaa mihin itse on pystynyt.

Tässä kiteytyy niin hyvin se, kuinka paljon mies on antanut lajille nostajana ja kuinka paljon antaa lajille edelleen valmentajana! Somppi takoo kovapintaisia nostajia, mutta auttaa heitä astumasta samoihin sudenkuoppiin kuin on itse astunut. Näemme jatkossakin Sompin valmennettavilta kovaa tekemistä ja sen mukaisia tuloksia!

Siinä vähän taustaa kaikelle sille, mitä olette ehkä lukeneet tai nähneet joko paikan päällä tai Youtubesta. Jopa teille, jotka saatatte tuntea ihmisen. Tämä oli Juha Somerojan oma tarina kerrottuna vähän eri näkövinkkelistä kuin vain kiillotettu kerronta saavutuksista, voitoista ja treenaamisesta.

Tämän ei ollut tarkoitus olla itkuvirsi, ei opetustarina eikä elämänkerta. Ainoastaan ja pelkästään Juha Someroja behind the scenes. Elämä ei ole helppoa, eikä varsinkaan tie huipulle urheilijana! Henkilökohtainen mielipiteeni kyllä on ja pysyy, että tämä mies on yksi miljoonasta.

Ei muuta kuin treenien pariin tytöt ja pojat, naiset ja miehet!

Kunnioittaen,

Maria Jokipalo