Minä, Maria

Nimeni on Maria Christine Jokipalo. Olen 35-vuotias Personal Trainer Taivassalosta ja teen työkseni myös kunnalle harraste- ja liikuntaohjaajan töitä. Teen siis yksilövalmennusta sekä ohjaan ryhmiä.  Olen naimisissa voimanostaja-sairaanhoitaja Iiro Jokipalon kanssa ja minulla on kolme kaunista tytärtä. Kasvatukseni on aasialainen, olen asunut monessa eri maassa ja nyt olen löytänyt paikan, jonne haluan jäädä, sekä ihmisen, kenen rinnalla haluan vanheta.

Olen osa Finland Powerlifting Organisationin hallitusta, olen samalla myös liiton sihteeri. Tähän pestiin aloin, kun tutustuin Kalle Räsäseen, joka onkin jo vieraillut blogissani. Kalleen otin yhteyttä, koska halusin jollain lailla olla voimailussa mukana, vaikka kuoppasin hetkeksi omat toiveeni kilpailla.

2015 syksyllä minulle kävi pieni vahinko, kun ystävän kanssa pelleiltiin crossipyörillä. Tällä 250 cc pyörällä lähdin keulimaan, tai siis piti lähteä, mutta keulinkin komeasti voltin. Paniikissa jäin kahvoihin kiinni ja tajusin irrottaa vasta korkealla ilmassa, josta tulinkin suoraan perse edellä kivikovaan savimaahan. Hetken ihmettelin toimivatko jalat, jotka onnekseni toimi, ja loppu viimeiset kaksi ja puoli vuotta onkin ollut ylä- ja alamäkeä, itkua ja vitutusta ja välillä jo ihan naurua vuorotellen selän kanssa. Tällä hetkellä toivun selkäleikkauksesta. Leikkauksessa vedettiin alinta nikamaa hiukan enemmän takaisin paikalleen, laitettiin ruuveja ja tankoa pitämään alinta nikamaa paikoillaan (nikamakaaret olivat katki), vapautettiin selkäydinhermo jumista, tehtiin sille lisää tilaa poraamalla hermokanavaa isommaksi, laitettiin alimpaan väliin uusi välilevy implanttina ja tehtiin luusiirre (en muista minne). Rintarangan alin nikamakin on murtunut kasaan, mutta se ei häiritse minua.

Kerron koko tarinan selästäni, että ymmärrät, miksi en kilpaile vaikka ehdin sen kilpailemisen vihdoin aloittamaan tai edes treenaa kolmea lajia täysillä, miksi haluan olla hallituksessa ja hoitaa liiton asioita, miksi haluan tuomaroida voimanostokisoja tai auttaa muilla tavoin, miksi kirjoitan voimailublogia. Tavalla tai toisella aion ja haluan olla jollain lailla mukana touhussa, jota rakastan. Enkä häpeä omaa intohimoani lainkaan, suomalainen jäykkyys ei asu minussa, haha.

Elämässäni ennen nykyistä miestäni, joka on onnekseni ollut elämässäni reilut kaksi vuotta, tapahtui asioita, jotka eivät kuulu teille. Joka tapauksessa voimanosto ei näissä määrin ollut vaihtoehto, eikä minulle mahdollista. Voitte varmasti kuvitella, että kun se vihdoin oli minulle optio, otin kaiken ilon irti! Ja sitten loukkasin, ihan saatanan uskomattoman ruma temppu elämältä. Ilokseni sain myös kutsua itseäni vaimoksi Iirolle viime heinäkuusta asti. Joten voimanosto on nyt aika monella tapaa osa elämääni, todiste siitä, että joskus elämä myös antaa.

Jos et halua kuulla minusta mitään kovin henkilökohtaista, lopeta lukeminen nyt ja sulje välilehti.

Olen aina lapsesta asti saanut olla terve ja olen aina voinut harrastaa liikuntaa niin paljon, kuin haluan. Olen harrastanut ainakin balettia, suunnistusta, ratsastusta, karatea, salibandya, nyrkkeilyä, jalkapalloa ja punttisalia, sitä parikymppisestä asti. En ole millekään allerginen eikä minulla ole mitään sairauksia.

Kun sitten loukkasin selkäni, kaikki loppui kuin seinään. Piste. Ainoa mihin pystyin, oli kävely, ja sekin huonosti. Sitten fysioterapia ja punttisali. Salilla osa liikkeistä, osa ei tai ainakin huonosti. Henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui muutoksia ja vaikeita asioita.

Masennuin, kunnes masennuin vakavasti. Sairastuin myös vakavaan ahdistuneisuushäiriöön. Nyt voin hyvin, elän onnellista elämää. Tie tähän vaati kuitenkin minulta paljon ja tein paljon töitä, että voin voida hyvin.

Kerron tämänkin siksi, että haluan että ymmärrät jotain. Että ymmärrät että olen laittanut asiat tärkeysjärjestykseen ja teen elämässäni asioita, jotka tekevät minulle hyvää tai tekevät minut onnelliseksi.

Minulle perhe on tärkein ja lapseni ovat minulle kaikki kaikessa. En pärjäisi ilman miestäni, joka on aivan ihana! Työni on ihanaa ja nautin siitä.

Harrastan voimanostoa ja olen onnellinen, että mieheni kilpailee siinä. Elokuussa minun on itseni tarkoitus taas kisata Wabdl ja Fpo kisassa penkkipunnerruksessa.

FPO ja kaikki, mikä liittyy liittoomme, kisoihimme ja kilpailijoihimme on minulle tärkeää ja tekee minut onnelliseksi. Haluan tehdä sitä ja haluan tehdä sitä hyvin. Eli jos näet minut kisapaikalla tuomaroimassa tai muuten auttamassa sinua ja hymyilen sinulle, niin se on aitoa iloa ja olen onnellinen. Ahdistuneisuus ei katoa elämästäni ilmeisesti koskaan, se vaan muuttaa muotoaan ja on ajoittain helpompaa. Joten oli minulle alkuun suuri askel ja henkilökohtainen voitto saapua kisapaikalle ja toimia tuomarina. Kiitos Toni Haaparanta miellyttävästä, ihanasta tuomarikokeesta, se oli myös minulle iso asia. Meidän kisoissa on hyvä tunnelma, autan kaikkia, jos vaan voin, ja tätä tekee ahkerasti myös edellä mainitut Räsänen ja Haaparanta. Meillä on hyviä nostajia, hyvä reilu liitto ja hyviä kisoja, kiitos teille kaikille. On ihanaa olla osa tätä kaikkea. Sain muuta mietittävää, kun minulla oli vaikeaa, mutta nyt kun voin hyvin, olen huomannut, että voimanosto tuottaa minulle iloa edelleen.

Aloin siis pitämään tätä blogia, koska rakastan voimanostoa, nostajia ja kaikkea voimailuun liittyvää. Ja sisällytän blogiin myös vahvamiehiä ja -naisia, koska voimailun käsitän muunakin kuin puhtaasti voimanostona. Arvostan kaikkea urheilua, jossa ihminen laittaa fyysisyytensä ja henkisyytensä koetukselle, antaa itsestään kaiken. Minulle ei ole väliä onko kyseessä maastaveto, merimieskävely, penkkipunnerrus vai krusifiksi. Kiinnostun itse ennemmin nopeista, voimaa vaativista suorituksista kuin kestokuntoa vaativista lajeista. Näiden lajien sisällä minua kiinnostaa itse suorituksen lisäksi se ihminen ja hänen tausta ja persoona suorituksen takana, tämän ihmisen valmentaja ja hänen lähestymistapansa ja tyylinsä, valmentajan tarina sekä urheilijan eri tyylit treenata, eri asteiset urheilijat. Minulle vasta hetki sitten aloittanut urheilija saattaa olla yhtä kiinnostava kuin lajinsa huiput, riippuu tarinasta. Pyrin saamaan blogiin vierailijoita, jotka kiinnostavat itseäni, mutta myös lukijoitani, koska haluan tuoda voimaurheilua paremmin tunnetuksi ja enemmän esille. Haluan kertoa eri vahvojen urheilijoiden tarinat kaikkien kuultaviksi. Saada annettua kokonaisvaltaisempaa ja persoonallisempaa kuvaa voimailusta.

Toivottavasti nautitte blogistani, ja toivottavasti luette ja jaatte raapustelujani jatkossakin! Nähdään kisoissa!

Stay healthy and stay strong!